Toiminnallista matikkaa ja tunnekortit

Viimeisten viikkojen aikana toteutimme muutamia suunnitelmiamme. Suuren ikäjakauman vuoksi meidän tuli pohtia, kuinka saamme eri ikätasoille sopivan haastavia, mutta ei liian vaikeita tehtäviä. Onneksi meitä oli yhteensä 4 suomalaista opettajaa sekä yksi paikallinen vapaaehtoinen tulkki.

Jaoimme ison ryhmän kahtia niin, että pienet lapset jäivät Idan ja Raitan hoiviin leikkihetkeen. Heidi ja Emma ottivat isommat lapset ulos, jossa he istuivat piiriin yhdessä. Tavoitteena oli harjoitella lukuja 1-5 pullonkorkkien avulla siten, että jokainen lapsi otti sen määrän korkkeja kuin opettaja näytti sormia. Tämän jälkeen oppilaat harjoittelivat myös hiekkaan numeron piirtämistä. Opettaja kirjoitti hiekkaan numeron, jonka verran oppilaan tuli näyttää korkkeja opettajalle. Loppuajasta tehtävä eteni vielä hiukan haastavemmalle tasolle niin, että opettaja pyysi ottamaan esimerkiksi kaksi korkkia lisää jo aiempiin ja oppilaat tämän jälkeen laskivat yhdessä ääneen korkkien lukumäärän ja kirjoittivat hiekkaan. Pullonkorkit myös palautettiin samalla tyylillä niin, että opettaja pyysi palauttamaan esimerkiksi 1 korkin ja tämän jälkeen oppilaat laskivat monta korkkia jäi jäljelle.

Tunti sujui hienosti ja isommat oppilaat olivat innoissaan, kun saivat heidän tasoonsa riittävän haastavia tehtäviä. Aluksi he hiukan hämmentyivät, sillä toiminnallisuus ei ole heille tuttua, mutta kun he ymmärsivät idean, he motivoituvat harjoituksesta. Tulkki oppilaan ja opettajan välissä on välttämätön tehtävänannon ymmärtämiseksi. Lisäksi ryhmän jakaminen pienemmäksi helpottaa oppilaiden keskittymistä sekä opettajan on helpompi auttaa jokaista yksilöllisesti sekä tunnistaa myös tukea tarvitsevat oppilaat.

Lisäksi olemme käyttäneet tunteiden opettelussa ja tunnistamisessa apuna tunnekortteja. Kortin toisella puolella on kirjoitettuna tunne englanniksi ja toisella puolella kasvojen kuva tunteesta. Joka päivä kysymme, kuinka oppilaat tuntevat tänään ja he saavat tulla valitsemaan kortin sekä näyttämään tunteen omilla kasvoillaan. Kulttuurissa negatiivisten tunteiden näyttäminen ei ole tavallista, joten olemme yrittäneet opettaa lapsille myös negatiivisten tunteiden sanoittamista. Lapset tykkäävät tunnekorteista ja he ovat oppineet myös sanoittamaan omia tunteitaan kuten itkutilanteissa.

Kylän naisten tapaaminen

Tammikuussa sovimme kylän naisten presidentin kanssa yhteisen tapahtuman järjestämisestä naisille.   Naiset tekevät kylässä aamusta iltaan töitä, ja halusimme tavata heidät kylän keskuksessa kaivolla järjestääksemme heille naisten illan. Tavoitteenamme oli saada keskustelua erilaisista naisten elämään liittyvistä teemoista niin, että naiset olisivat itse osallisena kertomassa neuvoja ja mielipiteitä. 

Ensiksi kerroimme, miksi haluamme tavata heitä ja viritimme keskustelun lapsen kehitykseen esittämällä kysymyksiä kuten miksi heidän mielestään lapsi itkee ja kuinka siihen tulisi reagoida. Tästä syntyi vilkas keskustelu ja naiset mielellään kertoivat ajatuksiaan. Keskustelun lomassa halusimme kertoa lapsen kehityksestä, uhmaiästä sekä kuinka vanhemmat voivat reagoida lapsen itkuun. Oman kasvatustapansa lisäksi naiset olivat avoimia uudelle tutkimustiedolle, jonka mukaan lapseen kohdistuva huolenpito ja rakkaus vaikuttavat positiivisesti lapsen psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen. 

Lisäksi otimme puheenaiheeksi naisten oman jaksamisen arjessa. Kylän naiset hoitavat lapset, kantavat veden kaivolta, tekevät tulen ja ruuat, pesevät käsin pyykit sekä siivoavat kodin sekä lisäksi käyvät puutarhalla hoitamassa viljelmiään. Tähän kaikkeen kuluu päivässä 12 tuntia eikä taukoja juuri ehdi pitää. Olemme huomanneet, kuinka tärkeää on puhua tästä asiasta sekä kertoa, että on hyvin luonnollista, että he tuntevat väsymystä ja uupumusta sekä negatiivisia tunteita. Kulttuurissa kielteisten tunteiden osoittaminen ja niistä puhuminen ei ole tavallista, mutta olemme huomanneet, että naiset kaipaavat keskustelua. Naiset reagoivat aiheeseen heidän tapaansa hiukan nauraen, mutta luulemme, että he ymmärsivät asian merkityksen. 

 Tapaaminen oli antoisa ja naiset nauttivat yhteisestä lepohetkestä. Tunnelma oli lämmin ja avoin ja pääsimme hyvin lähelle kylän naisten ajatuksia sekä tunteita tapaamisessa. Naiset olivat kovin otettuja halustamme auttaa heitä ja kertoivat arvostavansa meitä sekä työtämme heidän lasten hyväksi kyläkoulussamme. 

Kieli ja kurinpito

Luokassamme on monen eri heimon edustajia ja heillä on eri kieli. Kylämme pääkieli on wolof. Paikallinen vapaaehtoinen opettajamme tulkkaa opetuksemme wolofiksi, mutta kaikki lapset eivät täysin ymmärrä sitä. Meille haasteeksi on muodostunut kommunikointiongelmat yhteisen kielen puuttumisen vuoksi. Opetuksen lisäksi kurinpito ja ryhmähallinta on hyvin haastavaa. Jos paikallista tulkkaajaa ei ole, on ryhmähallinta vaikeaa. 

Olemme joutuneet soveltamaan suomalaisia opetus- ja kasvatusmetodeja sekä kunnioittamaan myös paikallisen kulttuurin käytäntöjä. Osaksi olemme pyrkineet tuomaan suomalaisen koulujärjestelmän opetus- ja kasvatusmetodeja, mutta ne eivät suoraa toimi tässä kulttuurissa. Olemme jopa joutuneet selittämään toimintaamme paikallisille opettajille, jotka ovat olleet hiukan epäileväisiä ammattitaitoomme. Myös kotikasvatus on täysin erilainen kuin Suomessa, sillä lasten fyysinen kurittaminen on hyvin yleistä. 

Kun joulukuussa saavuimme kylään, koulussa kurinpito hoitui kepin avulla. Opettajat uhkailivat ja pelottelivat lyömisellä, jonka avulla he saivat lapset käyttäytymään kuten halusivat. Tämä oli yksi asia, johon halusimme puuttua niin oppilaiden kuin opettajien osalta näyttämällä omaa esimerkkiä muunlaisesta toiminnasta sekä kertomalla lapsen kehityksestä sekä fyysisen väkivallan vaikutuksista. 

Yhteisen kielen puuttumisen vuoksi olemme joutuneet luomaan yhteiset säännöt, joiden mukaan toimimme. Hiljaisuutta vaadimme käsimerkillä sekä yhteisellä taputusrytmillä, joka hiljenee. Nämä ovat osoittautuneet toimiviksi keinoiksi, jotta saamme lasten huomion ilman uhkailua. Luokassa lasten välisessä vuorovaikutuksessa on hyvin paljon fyysistä kontaktia kuten hakkaamista ja potkimista. Olemme käyttäneet rangaistuksina jäähypenkkiä, tavaroiden pois ottamista, paikan vaihtamista luokassa ja ääritapauksissa holding-otetta. Kaikissa tapauksissa olemme pyrkineet toimimaan johdonmukaisesti niin, että lapset ymmärtävät syyn rangaistukselle sekä tekojensa seuraukset. Lisäksi olemme pitäneet yhteisiä koko luokan keskusteluja toisten kohtelusta sekä ystävyydestä sekä luokan yhteishengestä ja toimivuudesta. Opettajina olemme pyrkineet sanoittamaan tunteita ja ajatuksia, miltä meistä tuntuu toisten huonosti kohtelu. Kulttuurissa tunteiden sanoittaminen ei ole yleistä ja sen vuoksi olemme yrittäneet opettaa, kuinka keskustelun avulla voi kertoa omia tuntemuksia kuten suuttumista tai surua. 

Kolmen kuukauden aikana olemme saaneet huomata merkittävää kehitystä luokassamme, mutta jotta tämä jatkuisi ja kehittyisi tulevaisuudessa, on erittäin tärkeää, että opetus ja kasvatus on johdonmukaista ja jatkuvaa. 

Työskentelystämme nurseryssa

Työskentelemme paikallisessa koulussa. Koulu on pieni, jossa lapsia on noin 90, joista 60 lasta on ykkösluokassa ja noin 30 lasta nurseryn puolella. Meidän työmme painottuu nurseryn puolelle. Nursery on siis verrattavissa meidän esikouluun. Paikallisen nurseryn oppilaat ovat 2-6- vuotiaita, joten lähtötaso luokassa on todella vaihteleva.

Nurseryn puolella on käytetty paljon opetustyyliä, jossa lapset toistavat opettajan perässä. Olemme testanneet täällä oppimiamme taitoja ja tämän viikon ajan olemme painottaneet opetusta toiminnalliseen suuntaan. Tämän viikon tavoitteenamme on ollut opetella A-kirjainta ja sen ohella harjoitella erityisesti silmä-käsi yhteistyötä ja hienomotoriikkaa. Lisäksi olemme harjoitelleet ahkerasti koulukäyttäytymistä. Olemme myös tuoneet tunteihin tiettyä rutiinia, jotka toistuvat joka päivä. Näiden avulla haluamme viestittää lapsille turvallisuuden tunnetta ja tietoa siitä mitä koulupäivä pitää sisällään.

Meidän koulupäivämme alkaa aima yhteisellä aamuhetkellä. Olemme ottaneet lapset aktiivisesti mukaan tähän ja kaikkiin muihinkin hetkiin. Aamuisin käymme läpi päivän ja kuukauden, jokainen lapsi saa vuorollaan tulla eteen kertomaan mikä kirjain on kyseessä ja kiinnittää sen sitten taululle. Näin kirjoitamme viikonpäivän ja kuukauden näkyviin, samalla lapset saavat harjoitusta aakkosiin. Tämän jälkeen laulamme yhdessä aakkoslaulun, jonka he ovat oppineet erityisen hienosti.

Toinen tuttu rutiini on, että käymme lävitse tunnetiloja. Olemme valmistaneet kasvojen kuvia, jotka esittävät erilaisia tunnetiloja. Käymme yhdessä lävitse tunnetilan ja lapset saavat esittää miltä mikäkin tunnetila näytää.

Toistamisen sijaan olemme lähteneet käymään lävitse A-kirjainta erilaisin toiminnallisin keinoin. Olemme piirtäneet A-kirjainta ilmaan, rakentaneet kirjainta pullonkorkeista ja kirjoittaneet A-kirjainta paperille. Tänään viikon viimeisenä päivänä kysyessämme mikä A-kirjain on, jokainen lapsista tiesi kirjaimen.

Myös paljon muuta olemme myös tehneet kuluneina viikkoina nurseryssa. Lisäksi vetovastuullamme on ensimmäisen luokan liikunnat sekä kuvaamataidon tunnit.

Musiikki- ja tanssihetki, joka todella on lasten mieleen.