Hyvää Joulua!

Jouluiset terveiset taalta Afrikan lämmöstä. Aattomme vierähti tavallisesti arkiseen tapaan lukuunottamatta iltaa, jolloin keräännyimme muiden suomalaisten vapaaehtoisten kanssa yhteen nuotiolle ison puun alle. Paistelimme yhdessä banaanilettuja ja söimme kaupungista ostettuja keksejä. Suomalaisten kesken oli kiva muistella Suomen joulua.

Markkinoilla Kebbehssa

Viime lauantaina kavimme laheisessa kylassa markkinoilla. Herasimme varhain odottamaan kelekelea, jolle olimme soittaneet illalla. Kelekelen saavuttua se olikin tupaten taynna. Kelekele on Gambialainen bussi, jossa istutaan kuin sillit purkissa.
Emme siis mahtuneetkaan kyytiin, joten palasimme farmille nuotion aaren pohtimaan kuinka paasemme markkinoille. Lopulta parin tunnin paasta lahdimme matkaan hevoskarryjen kyydissa.

Hevoskyydissa tuntui kuin olisi hypannyt ajassa taaksepain 1800-luvulle. Teimme matkaa hevoskyydilla matkaa noin 2 tuntia mutta matka ei ollut kuin noin 20 kilometria. Taalla ei juuri autoja nay, joten matkat taitetaan aina aasin tai hevosen kyydilla. Oma farmin aasimme Bala on liian laiska nain pitkiin matkoihin, joten jouduimme lainaamaan hevosta.

Lauantai markkinoille kokoontuu ihmisia laheisista kylista. Markkinoilta loytyy erilaisia kasviksia, vihanneksia, kankaita vaatteisiin, koruja, kenkia seka naimme jopa jonkun myyvan toppatakkeja. Lisaksi kauppaa kaydaan erilaisista kulkuneuvoista ja elaimista. Ostimme kankaat afrikkalaisiin mekkoihin seka soimme ensimmaista kertaa tuoreita banaaneja. Mika kahden viikon tauon jalkeen tuntuu jo karkilta.

Puolen paivan jalkeen olimme jo valmiita, mutta auringon paahteessa hevonen ei kyennyt viemaan meita viela takaisin, joten jouduimme odottamaan lahtoamme auringon laskuun saakka. Saimme jalleen tuntea mita tarkoittaa "african time". Kotimatkalla meita oli useampi hevoskarry perakkain ajamassa kapeaa tieta, jossa oli suuria mutkia ja kuoppia.  Hevoskuljettajat innostuivat ottamaan ravikilpailun. Silloin tuntui, etta omat kasivoimat eivat riittaneet pitamaan itsea karryn paalla. Kuljettajista tama oli hauskaa vaikka he itsekkin meinasivat pudota kyydista.

Vierailu markkinoilla oli kaikinpuolin ikimuistoista ja kaymme varmasti siella viela uudelleen! Ostamamme kankaat on viety ompelijalle viereiseen kylaan, jotta saamme paalle valilla jotain paikallista. Paikalliset pitavat sita juhlallisena tapana.

Kuulumisia Pakau Penkusta

Aurinkoiset terveiset Pakau Penkun kylasta Apu-Pakun farmilta. Olemme sopeutuneet tanne kuin omaan kotiimme. Suomen luksus tuntuu nyt kovin kaukaiselta, mutta sita opimme arvostamaan entista enemman. Taalla on noin 35 astetta paivisin lamminta ja oisin hieman viileampaa ehka noin 15-20 astetta.

Asumme koulun farmialueella, jossa on pieni ja vaatimaton maja kotinamme. Suojaa meille maja, jossa on maalattia. Suomesta ottamamme teltta on osoittautunut taalla erittain tarkeaksi turvapaikaksi. Se antaa suojan yolla vilistavilta elaimilta kuten hiirilta, liskoilta ja sammakoilta.

Majamme

Farmilla ei ole sahkoa eika juoksevaa vetta. Veden saamme kaivosta, jonka suodatamme kahvia ja teeta varten. Juomaveden haemme kylan kaivosta ja samalla tapaamme kylan asukkaita. Kylassa vallitsee ystavallinen ilmapiiri ja saamme aina miellyttavan vastaanoton. Olemme saaneet Gambialaiset nimet, silla paikallisille se merkitsee etta olemme osana heidan kulttuuriaan ja yhteisoaan. Idan nimi on Aida, Raitan nimi on Kodu seka Heidi tottelee nimea Ramu (ei Romu) seka yhteinen sukunimemme on Ceesay. Kylan asukkaat arvostavat tyotamme ja haluavat etta viihdymme taalla hyvin.

Olemme ehtineet tutustua kouluun yhden viikon ajan ja talla hetkella koulussa on kahden viikon loma. Koulu jatkuu neljas tammikuuta. Koulussa talla hetkella on kuusi suomalaista vapaaehtoista. Lapset ovat ottaneet meidat innolla vastaan. Odotamme innolla, etta paasemme muiden toiden ohella jatkamaan opetusta tammikuussa.

Funtime

Farmialueella meille on muodostunut jo paivittaiset rutiinit. Aamuisin heraamme noin 7-8 aikaan ja kastelemme banaanipuut ja muut kasvit kuten mango ja appelsiinipuun alut. Taman jalkeen juomme nuotiolla keittamamme kahvit ja teet seka syomme aamiaisen eli puolikkaan patongin, jonka valissa on hieman majoneesia. Taman jalkeen on arkipuuhastelun aika tai kouluun meno. Pesemme kasin pyykit ja tiskit seka haemme vetta kylan kaivosta. Puolen paivan jalkeen vetaydymme riiplumattoihin lukemaan kirjaa, kirjottamaan paivakirjaa ja seurustelemaan ystavien kanssa kuuluisan Pakau Penkun ison sleeping treen alle, joka suojaa meita paahtavalta auringolta. Yksi paikallinen perhe valmistaa meille lounaan riisista seka muutamasta kalasta ja kasviksista. Ruoka on hyvin erilaista kuin suomessa, silla se on usein hyvin tulista. Illalla auringon laskun aikaan kastelemme jalleen kasvit seka peseydymme paikalliseen tapaan kuten suomalaisessa mokkisaunasaa. Kokopaivan meilla on seuranamme kylan asukkaita seka oma aasimme Bala. Valilla kylan vuohet tulevat vierailulle paremman ruuan toivossa mutta joudumme ajamaan ne pois, jotta kasvimme sailyvat. Paivan paatteeksi kokoonnumme yhteiselle iltanuotiolle ja lopuksi kaperrymme telttaan nukkumaan.

Yhteydenpito on muodostunut hiukan ongelmalliseksi, silla kylan nettimasto on kaatunut. Kirjoittelemme teille aina kun voimme ja lisailemme myos kuvia. Terveisia kaikille laheisille ja ystaville Suomeen meilta kolmelta. Pyrimme palaamaan taas pian blogin pariin.

Terkuin Ramu, Kodu ja Aida.

Kuuluisa sleeping tree

Apu-Paku Ry ja kyläkoulu Pakau Penkun kylässä

Lähtömme lähenee ja ajattelimme kirjailla hieman Apu-Paku ry:stä, jonka kautta lähdemme reissuun ja saimme mahdollisuuden harjoitteluumme. Apu-Paku ry on järjestö, joka toimii ilman välikäsiä.

Suurinosa Apu-Pakun kautta tekevästä hyväntekeväisyystyöstä on suomalaista ja gambialaista vapaaehtoistyötä. Apu-Paku lähti liikkeelle vuonna 2010, kun pieni ystävä porukka ajoi pakulla Euroopan läpi Länsi-Afrikkaan. Tämä ystävä porukka rakensi kylään koulun, joka sai vuonna 2015 syyskuussa virallisen luvan Gambiassa. Sitä ennen koulu pyöri täysin vapaaehtoisvoimin.

Apu-Paku järjestö elvyttää kylää ja tukee kylän kehittymisessä. Tällä hetkellä kylään on menossa useita harjoittelijoita, jotka tukevat niin opettamista koulun alkutaipaleilla kuin myös kylän kehitystä. Tällä hetkellä Apu-Pakun kipeimmät auttamisen kohteet sijoittuvat koulumaailman parantamiseen. Tavoitteena on rakentaa kouluun keittiö, jotta lapsille voidaan tarjota jokapäivä kouluruoka. Lisäksi arkisen aherruksen toimivuuteen auttaa opetusmateriaalit ja tarvikkeet, joita Apu-Paku kerää. Olemme kuitenkin saaneet, jo kasaan kivasti tarvikkeita. Nämä materiaalit tulevat koulullemme alkuvuodesta 2016.

Tällä hetkellä koulussa, johon menemme tekemään harjoittelua on 1. ja 2. peruluokat sekä esikoulu. Yhteensä koulussa on 99 lasta. Meidän opiskelijoiden tehtävänä on pääasiassa olla esikoulun opettajina, mutta tuemme ja autamme myös paikallisia opettajia työssään peruskoulussa. Lisäksi hoidamme koululla olevaa farmia ja kunnostamme rakennuksia. Lisäksi meillä on mahdollisuus myös pitää paikallisille erilaisia harrastekerhoja, jotka tukevat esimerkiksi perheiden elannon saamista.


Kehoitan jokaista lukijaamme kurkkaamaan osoitteeseen: apupakufinland.wordpress.com, jossa on lisää kerrottu Apu-Pakun toiminnasta. =)