Noniin nyt olisi tarkoitus hiukan kertoa tuntemuksia kolmen kuukauden matkasta. Tähän on mahtunut monenlaisia tunteita ja ajatuksia eikä niitä voi täysin sanoin selittää, mutta yritämme parhaamme. :)
Matkan alkutaipaleella joulukuussa ensimmäiset viikot elimme jonkinlaisessa shokissa. Kulttuurien erilaisuus, hygienian taso, vieras kieli, elinolosuhteet ja kuumuus vaativat aikaa sopeutumiseen. Olo tuntui välillä hiukan epätodelliselta ja tuntui kuin olisi jonkinlaisessa unessa. Ympäristö, johon menimme, vaati sopeutumista myös fyysisesti. Joka päivä tuli jotain uutta ja se vei paljon voimia. Nukuimme 12 tunnin unia sikeästi väsymyksestä, mutta samalla olimme täynnä intoa uusille kokemuksille. Pikku hiljaa joulukuun edetessä mielikin alkoi sopeutua ja pääsimme vauhtiin myös koulun sekä farmin työskentelyn osalta.
Vuoden vaihtuessa aloimme olla kuin kalat vedessä gambialaisessa kulttuurissa. Meille oli muodostunut päivittäiset rutiinit niin landella kuin koulussakin, jotka rytmittivät viikkojamme. Saimme myös kaksi uutta suomalaista joukkoomme ja teimme muutamia reissuja yhdessä ympäri Gambiaa.
Tässä vaiheessa tuntui kuin meillä olisi jo toinen koti täällä. Olimme saaneet ystäviä ja työmme koulussa alkoi tuntua merkitykselliseltä ja myös hitaasti tuottaa hedelmää. Elimme tasaista arkea, jossa oli monenlaisia tärkeitä hetkiä kuten yhteiset ruuanlaittohetket nuotiolla, vierailut kylän perheissä, kauppiaan tapaaminen ostoksia tehdessä, iltalenkit viereiseen kylään ja banaaniplantaaseille, iltanuotiolla yhdessä jutustelu omalla landella sekä monet muut arkiset hetket. Jokaiseen päivään mahtui aina jotain hullunkurista eikä yksikään päivä ollut samanlainen. Kaiken tämän myötä myös tunneside kylään ja ihmisiin sekä koulun lapsiin vahvistui.
Viimeiset viikot ovat olleet tapahtumarikkaita ja vauhdikkaita. Tekemistä on riittänyt niin työn puolesta kuin kylänkin ja olemme saaneet vierailla useissa häissä sekä nimenantojuhlissa. Aika kiri loppua kohden hurjaa vauhtia, mikä tuntui ristiriitaiselta. Ikävä on jo Suomeen kova, mutta samalla mielessä pyörii suru ja haikeus tulevista hyvästeistä ja kylän jättämisestä taakse.
Kaiken kaikkiaan kokemus on ollut äärimmäisen rikastuttava ja mieleenpainuva, vaikkakin matkaan on sisältynyt vaikeitakin hetkiä. Olemme kasvaneet ihmisinä monella tapaa. Matka on mahdollistanut matkan myös omaan itseensä sekä kasvattanut omaa opettajuutta. Opettajina olemme joutuneet pohtimaan monikulttuurisuutta ja sen haasteita, eriävän kotikasvatuksen merkitystä opetukseen koulussa, kommunikointivaikeuksia yhteisen kielen puuttumisen vuoksi, välittämisen ja rakkauden merkitystä lapsen hyvinvoinnille sekä oman luovuuden kehittämistä ja oman ammattitaidon riittävyyttä. Huomaamme olevamme paljon valmiimpia opettajia kuin tänne lähtiessämme, vaikkakin ei koskaan valmiita. ;)
Itseluottamus ja rohkeus matkustaa eri kulttuuriin, elää paikallisen kulttuurin mukana sekä toimia opettajana ulkomaille on kehittynyt. Ymmärrys kielen ja kulttuurin syvyydestä ja sen vaikutuksesta täällä asuviin ihmisiin on avartanut suuresti. Tuntuu kuin olisimme saaneet nähdä kulttuurin jäävuoren huipun alle ja nähdä se kaikki, mistä jäävuori muodostuu. Ajallisesti kolme kuukautta on ollut tämän kaiken avartumiseen välttämätön. Tuntuu, että viimeisen kuukauden aikana olemme nähneet tuplasti enemmän kuin kahden ensimmäisen kuukauden aikana. Kotiinpaluu alkaa lähestyä, mutta kuka tietää, kuinka paljon tästä jäävuoresta jää vielä näkemättä.
Viimeinen viikko on käynnistynyt ja mieli alkaa valmistautua jälleen muutokseen kuten kotoa lähtiessä. Ennen tätä saamme tutustuttaa kaksi uutta suomalaista jatkamaan työtämme. Se lämmittää mieltä, kun tietää, että seuraavat jatkavat siitä, mihin me olemme päässeet ja tiedämme, että he tulevat tekemään työtä sydämellä.
