sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Eläinystävämme

Pahoittelut pidentyneestä blogitauosta. Yritämme täällä landella netin käyttömahdollisuuksista riippuen kirjoittaa useammin.

Täällä olemme saaneet elää lähellä luontoa ja voisimme kertoa teille hiukan seuralaisista. Toiset niistä viettävät aikaa kanssamme päivällä ja toiset taas erityisesti yöaikaan.

Farmilla meillä on oma aasi, joka kuljettaa meitä lyhyitä matkoja hitaasti, sillä hän on hiukan laiska. Aamulla hän herättää meidät kylän kukkojen kera kovalla huudolla samaan aikaan kun ensimmäinen rukouskutsu kaikuu farmillemme.

Erityisesti iltaisin ja öisin sleeping treen alla oleilessamme kaskaat ja heinäsirkat aloittavat korvia särkevän säestyksen. Heidän vuokseen afrikassa ei ikinä ole hiljaista.

Yöllisiä seuralaisiamme ovat olleet erityisesti hiiret. He haluavat välillä pelästyttää meitä tekemällä pesän rinkkaamme tai hukkumalla keskellä yötä käsienpesuämpäriin. Luulimme päässeemme rauhaan hiiriltä huoneemme korjauksen jälkeen, mutta eräänä yönä kuulimme kovan hiirien nakerruksen teltamme vieressä. Taskulampun avulla saimme selville, että hiiret olivat kaivaneet noin nyrkin kokoisen onkalon jota pitkin he saapuivat herkkuapajille huoneeseemme.

Eräänä yönä heräsimme siihen, kun jokin suuri eläin hyppäsi telttamme sein vasten. Säikähdimme niin kovasti että naapurimme tuli suuren viidakkoveitsen kanssa juosten katsomaan,mikä meillä oli hätänä. Lopulta selvisi, että huoneemme nurkasta löytyi pelästynyt sammakko,jonka naapurimme kääri paidan kulmaan ja pelasti takaisin luontoon. Lisäksi näitä kämmenen kokoisia sammakoita saamme tavata iltahämärässä suihkuun mennessämme.

Pienessä kylässämme kaikki hevoset,lampaat, vuohet, aasit, kanat, kukot, lehmät, kissat ja koirat elävät vapaina yhdessä ihmisten kanssa. Usein ne väistyvät ihmisten tieltä, mutta joskus joku jääräpää haluaa seistä keskellä tietä vaikka vastaan tulisi kelekele.

Afrikkalaisessa vessassa on kaivettu reikä,jota ympäröi yleensä peltiseinät melkein jokaiselta sivulta. Illan hämärtyessä vessassamme saa usein taskulampulla löytää torakoita, skorpioneja, kärpäsiä ja suuria koppakuoriaisia. Olemme saaneet tottua näiden seitsemän viikon aikana moneen pieneen hyönteiseen eikä niitä edes tunne kun ne kävelevät iholla.

Iltanuotiolla istuskellessa, kun ilta on hämärtynyt, ketut kaivautuvat koloistaan  ja aloittavat huutamisen pitkälle yöhön. Joskus ääni kantautuu hyvin läheltä mutta emme ole niitä nähneet,sillä ne pakenevat valoa.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä ei sovi unohtaa talomme vanhinta asukkia sisiliskoa, joka rapistelee päivät pitkät kattomme rajassa. Joskus gekot yrittävät vallata talomme sisiliskolta, mutta onneksi eivät ole siinä onnistuneet. Odotamme innolla (välillä kauhulla) , mitä muita uusia tuttavuuksia kohtaamme Afrikassa reissumme aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti