31. Joulukuuta 2015

Päätimme viettää vuoden viimeisen päivän läheisessä kaupungissa Barrassa. Tarkoituksenamme oli hakea passiin uudet leimat sekä tehdä ostoksia uutta koulun keittiötä varten. Aamuauringon noustessa istuimme kelekelessä emmekä vielä tienneet mitä kaikkea päivä tuo tullessaan. Barraan saapuessamme kävikin ilmi, että meidän täytyi vielä jatkaa matkaa lautalla pääkaupunkiin Banjuliin.

Banjulissa menimme immigration centteriin hakemaan passiin leimoja, mutta afrikkalaiseen tapaan se ei ollutkaan kovin yksinkertaista eikä helppoa. Jotta olisimme saaneet leimat, meillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko maksaisimme suuren summan rahaa tai printtaisimme todisteet työskentelystämme Apu-pakun koulussa. Päätimme siirtyä läheiseen nettikahvilaan tulostamaan tarvittavat asiakirjat. Jonkin ajan kuluttua olimme jälleen odottamassa centterillä leimoja. Pitkän odottelun jälkeen kävi ilmi, että viranomaiset eivät vieläkään olleet tyytyväisiä. Eräs tuttava, joka oli poliisi, saapui apuun ja pitkän keskustelun päätteeksi hän sai neuvoteltua meille uudet leimat. Huomasimme että täällä ei ole yhtä selkeää linjaa, kuinka käytännön asioita hoidetaan vaan se riippuu siitä kenen kanssa asioit.

Seuraavaksi päätimme lähteä nostamaan rahaa automaatista keittiötarvikkeita varten. Melkein joka kadun kulmassa oli automaatti ja pankki.  Saimme kuitenkin vasta kuudennella ja seitsemännellä automaatilla nostettua rahat, sillä automaatit eivät toimineet. Nälkä kurni kovasti jo vatsassa ja aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, joten päätimme lähteä levähtämään ja ruokailemaan paikalliseen ravintolaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme tekemään omia ostoksiamme paikalliseen supermarkettiin. Supermarketti oli noin siwan kokoinen, löysimme sieltä kaikki tarpeelliset ostokset. Raita ja Heidi ostivat myös suklaajäätelöt, jotka maistuivat taivaalliselta, sillä ruokamme kylässä on kovin yksipuolista.

Ennen kuin lautta lähti takaisin Barraan päätimme vielä käydä ihastelemassa merimaisemia. Istuimme tulikuumalla hiekalla ja ympärillämme oli suuria palmupuita. Paikalliset lapset tulivat esittämään tanssin uuden vuoden kunniaksi pientä rahasummaa vastaan. Tuntui uskomattomalta niissä maisemissa viettää vuoden viimeisintä päivää.

Barrassa ostimme koulun keittiötä varten kokkaustarvikkeita mm. suuria valurautapannuja, vesiämpäreitä ja riisisiivilän. Uuden vuoden kunniaksi ostimme itsellemme paikallisia keksejä ja munkkeja sekä tapalapaa eli leipää.

Lähdimme kotimatkalle kohti Albredaa kelekelellä noin kello kuusi. Emme ennättäneet tehdä kotimatkaa kovin kauaa, kun auto alkoi yskiä ja kuulostaa siltä, että kovin pitkälle ei päästäisi. Lopulta auringon laskun aikaan seisoimme keskellä paikallista "highwayta" odottelemassa uutta kelekeleä. Emme osanneet muuta kuin nauraa, sillä päivä oli ollut hyvin tapahtumarikas. Emmekä osanneet arvata, että tulisimme viettämään uuden vuoden yön kelekelen kyydissä pilkkopimeässä.

Noin tunnin odottelun jälkeen uusi kelekele saapui poimimaan meidät kyytiin. Matka Albredaan oli pitkä, kuoppainen ja äänekäs, sillä paikalliset tiet ovat todella huonossa kunnossa. Pilkko pimeässä ajoimme kylästä kylään ja lopulta saavuimme Albredaan 9-10 välillä , jossa meitä piti olla vastassa oma aasimme Bala kuljettajan kanssa. Kävikin ilmi, että koska matkamme oli viivästynyt useammalla tunnilla, Bala oli palannut jo kotiin. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kävellä pimeässä 4km kohti kotia mukanamme kaikki ostokset, joita olimme tehneet kaupungissa. Kello alkoi lähestyä puolta yötä, kun yhtäkkiä kävellessämme huomasimme kelekelen tulevan kohti meitä. Onneksemme pääsimme loppumatkan kotiin kelekelen kyydissä. Koska tiedon kulku täällä on heikkoa oli Bala lähtenyt uudelleen hakemaan meitä Albredasta ja joutui näin kääntymään tyhjin käsin takaisin meidän huristaessamme kelekelellä ohitse.

Lopulta pääsimme turvallisesti kotiin ja olimme todella väsyneitä rankan päivän jälkeen. Kaaduimme telttaan puolen yön aikaan ja saimme juuri ja juuri lähetettyä läheisillemme uuden vuoden terveiset.