Viime lauantaina kavimme laheisessa kylassa markkinoilla. Herasimme varhain odottamaan kelekelea, jolle olimme soittaneet illalla. Kelekelen saavuttua se olikin tupaten taynna. Kelekele on Gambialainen bussi, jossa istutaan kuin sillit purkissa.
Emme siis mahtuneetkaan kyytiin, joten palasimme farmille nuotion aaren pohtimaan kuinka paasemme markkinoille. Lopulta parin tunnin paasta lahdimme matkaan hevoskarryjen kyydissa.
Hevoskyydissa tuntui kuin olisi hypannyt ajassa taaksepain 1800-luvulle. Teimme matkaa hevoskyydilla matkaa noin 2 tuntia mutta matka ei ollut kuin noin 20 kilometria. Taalla ei juuri autoja nay, joten matkat taitetaan aina aasin tai hevosen kyydilla. Oma farmin aasimme Bala on liian laiska nain pitkiin matkoihin, joten jouduimme lainaamaan hevosta.
Lauantai markkinoille kokoontuu ihmisia laheisista kylista. Markkinoilta loytyy erilaisia kasviksia, vihanneksia, kankaita vaatteisiin, koruja, kenkia seka naimme jopa jonkun myyvan toppatakkeja. Lisaksi kauppaa kaydaan erilaisista kulkuneuvoista ja elaimista. Ostimme kankaat afrikkalaisiin mekkoihin seka soimme ensimmaista kertaa tuoreita banaaneja. Mika kahden viikon tauon jalkeen tuntuu jo karkilta.
Puolen paivan jalkeen olimme jo valmiita, mutta auringon paahteessa hevonen ei kyennyt viemaan meita viela takaisin, joten jouduimme odottamaan lahtoamme auringon laskuun saakka. Saimme jalleen tuntea mita tarkoittaa "african time". Kotimatkalla meita oli useampi hevoskarry perakkain ajamassa kapeaa tieta, jossa oli suuria mutkia ja kuoppia. Hevoskuljettajat innostuivat ottamaan ravikilpailun. Silloin tuntui, etta omat kasivoimat eivat riittaneet pitamaan itsea karryn paalla. Kuljettajista tama oli hauskaa vaikka he itsekkin meinasivat pudota kyydista.
Vierailu markkinoilla oli kaikinpuolin ikimuistoista ja kaymme varmasti siella viela uudelleen! Ostamamme kankaat on viety ompelijalle viereiseen kylaan, jotta saamme paalle valilla jotain paikallista. Paikalliset pitavat sita juhlallisena tapana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti